Muutto on konkretisoitunut lattialla lojuviksi pahvilaatikoiksi ja heti muuton jälkeisenä päivänä lähden parin ystävän kanssa koettelemaan ruotsinkielentaitojani festareille Ahvenanmaalle. Kaikki uusi otetaan mielihyvin vastaan, sillä uusilla asioilla on taipumus poikia lisää uusia asioita = muutoksia!
Tietynlaista vaihtelua toi myös tämänpäiväinen psykiatrilla käynti, sillä tavallisten lääkereseptien vekslaamisien sijasta tämä väliaikainen lääkäri keksi jostain ottaa puheeksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja tutkia perinpohjin jos sellaisesta voisi tapauksessani puhua. Itse en tunnista varsinaisia manioita, mutta masennus ja neutraali olotila kyllä vuorottelevat jaksoittain. Täytetään ensi kerralla joku kaavake aiheesta, mutta lääkärikin alkoi kuulostaa vähän epäileväiseltä kun kerroin ettei vakavaa maanisuutta ole esiintynyt.
Ihmetyttää vaan kun jossain vaiheessa (ennen kuin päästiin edes puhumaan syömisistä) lääkäri innostui selittämään, että "jos et olisi jo aloittanut terapiasuhdetta täällä [syömishäiriöihin keskittyneellä psyk. polilla], sinut voisi hyvin siirtää vaikka tavalliselle psykiatriselle polille!" ... Tässä vaiheessa päätin vain hengittää syvään. Mistä hemmetistä lääkäri päätteli, että syöminen ei ole minulle enää big issue tai että en tarvitse siihen tukea? No, tietenkin tästä normaalista, pehmeästä ulkomuodosta, mutta aika asiantuntematonta vetää tuollaisia johtopäätöksiä sh-polilla. Myöhemmin hän ikäänkuin ohimennen kysäisi, onko syömisen kanssa vieläkin ongelmia.
Hän oli ihan mukava muuten, mutta tuollaiset ajattelemattomat ilmaisut nakersivat väkisinkin luottamusta. Ja tosiaan, hän on vain väliaikaisesti lääkärinä tuolla. Onneksi.
aika inhottava ehdotus tuo tavalliselle psykiatriselle polille siirtäminen. itse kävin pitkän aikaa jutustelemalla just semmoisessa paikassa joidenkin sairaanhoitajien kanssa ja voin sanoa, että parantumiseni olisi alkanut varmasti paljon aikaisemmin, jos en olisi joutunut siellä käymään.
VastaaPoistasiellä ongelmaani vähäteltiin, koska olin reippaasti alipainoinen mutta laihduttanut alle kymmenen kiloa ja aika pitkässä ajassa. eli mitään ongelmaahan mulla ei voinut olla, vaikka paino ja ajatukset toista näyttikin. pistää oikeasti niiiin vihaksi kun muistelen niitä vastaanottoja. kerrän yks miessairaanhoitaja sieltä oli soittanu äidille ja sanonut, ettei mulla kuulemma oikeen ole naisellisia muotoja. hyi hitsi oikeasti, kuvottavaa! ja kerran kun mun painoni oli vähän noussut (silloin siis edelleen reippaasti alipainoin puolella)mulle sanottiin, että mun tulisi ehdottomasti alkaa noudattaa jotain tosi vähäkalorista listaa, koska olin kuulemma ahminut! ja niin en kyllä tottavie ollut tehnyt. eivät näköjään koskaan olleet kuulleet siitä, että anorektisen syömisen jälkeen vähän normaalimpi syöminen kerää aluksi nesteitä sun muuta. huh huh. voisin kertoa näitä juttuja vaikka kuinka paljon mutten halua pelotella. mutta oli siellä onneksi ihan kivojakin tyyppejä mutta ei ne syömisongelmista kyllä yhtikäs mitään ymmärtäneet.
suututtaa sun puolesta se lääkärin ehdotus. vaikka se tuskin halusikaan vähätellä sun syömisongelmaasi, olisi se vähän voinut miettiä, mitä sanoo. :--(
tsemppiä <3
Aikamoista oot joutunut kokemaan :/ Sairauden vähättely on aina raskasta sairastuneelle, mutta erityisen raskasta ja haavoittavaa se on syömishäiriöiselle.
VastaaPoistaOnneksi mulla ei ole nyt varsinaista uhkaa että mua lähettäisiin tässä tilanteessa siirtelemään mutta en olisi edes halunnut kuulla tuota sen lääkärin suusta >.<
kiitos <3