Pelottaa todella, että minut tuomitaan tämän blogin takia,
että olen jotenkin
epäonnistunut
antanut periksi
parantumisessa siis.
Haluan vain pysyä elossa ja sietää itseäni
kirjoitan mitä ajattelen.
En minä vapaaehtoisesti ajattele mitä syön tiistaina (on lauantai)
mieluummin olisin säätämättä itselleni sääntöjä
mutta pelkään mitä tapahtuu ilman niitä.
Ehkä minun ei pitäisi kirjoittaa niitä tänne? Vaan mistä sitten voisin seurata omia ajatuksiani?
ilahduin valtavasti, kun löysin tämän blogin. mun on ollut sun kirjoituksia niin kova ikävä.
VastaaPoistasurettaa kyllä kovasti tuo sun tilanteesi. :---( niin pitkän aikaa kuulosti siltä, että sä olit parantumassa. mutta älä missään nimessä ajattele, että sua pidettäisiin nyt epäonnistuneena. kyllä kaikki syömishäiriön kokeneet tietää, miten loputtomia määriä voimia tarvitaan, jotta pystyy edistymään edes pikkuruisia askeleita. sä oot ollut tosi vahva ja rohkea ja aivan varmasti sä tulet vielä selviämään tuosta kaikesta.
haluaisin niin auttaa sua jotenkin.